Päihdesairaus

Tietoa päihdesairaudesta

Päihderiippuvuus on pitkäaikainen, uusiutuva aivosairaus, joka johtaa hoitamattomana vammautumiseen, rappioon ja kuolemaan. Toipuminen päihdesairaudesta on mahdollista, ja tehokasta hoitoa on tarjolla.

Päihteet historiassa ja yhteiskunnassa

Ihmisten tiedetään käyttäneen päihdyttäviä aineita esihistoriallisesta ajasta lähtien. Niillä on ollut vaikutuksensa muun muassa yhteisöjen hengelliseen elämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Päihteitä on käytetty ja käytetään niistä saatujen myönteisinä koettujen vaikutusten, kuten toimintakyvyn paranemisen ja mielihyvän, vuoksi. 

Suhtautuminen päihteiden käyttöön ja se, pidetäänkö jotakin päihdettä muita hyväksyttävämpänä, on kulttuurisidonnaista. Suomessa humalahakuista alkoholin käyttöä on pidetty sosiaalisia suhteita vahvistavana perinteenä, kun taas monissa maissa alkoholiin on suhtauduttu jyrkän kielteisesti. Yhteiskunnallisten muutosten ja kulttuurien vuorovaikutuksen myötä päihteiden käyttöön liittyvissä asenteissa on tapahtunut ja tapahtuu muutoksia – sekä myönteisiä että kielteisiä. 

Voidaan perustellusti sanoa, että päihteiden aiheuttamat ongelmat ovat paitsi biologisia myös yhteiskunnallisia ja sosiaalisia. Niin päihteiden käyttötapoihin kuin päihdehaittojen ratkaisemiseenkin vaikuttavat ihmisten asenteet, jotka heijastuvat myös poliittiseen päätöksentekoon: lakeihin, säädöksiin ja resurssien jakamiseen.

Päihteiden vaikutukset aivoihin

Päihteiden myönteisinä koettuja vaikutuksia ovat hyvänolon tunne, piristyminen tai rauhoittuminen, estojen väistyminen ja aistimusten muuntuminen. Ne ovat pääosin seurausta päihteen vaikutuksista hermosolujen väliseen viestinvälitykseen aivoissa. 

Vaikutukselle alttiit aivoalueet ja välittäjäaineet ovat eri päihteillä hiukan erilaiset, samoin kuin vaikutuksen luonne. Jotkin päihteet virkistävät, toiset rauhoittavat. Valtaosa päihteistä vaikuttaa keskiaivoissa sijaitsevaan mielihyväkeskukseen vapauttaen siellä dopamiini-välittäjäainetta. Dopamiinia vapautuu myös esimerkiksi syömisen ja seksuaalisten toimintojen yhteydessä, mutta päihteiden aiheuttama dopamiinipurkaus on usein moninkertaisesti suurempi. 

Päihteiden aiheuttamien aivokemiallisten reaktioiden voimakkuuteen sekä siihen, kuinka ne psykologisesti koetaan, vaikuttaa yksilön perimä. Osa ihmisistä kokee jo ensimmäisen drinkin tai piikin niin elämyksellisenä, että riippuvuuden siemenet tulevat kylvetyiksi. Toisten kohdalla kokemus jää latteaksi eikä houkuta kokeilemaan uudelleen. Ääripäiden väliin jää suuri joukko ihmisiä, joille päihteen käyttö antaa miellyttävän tunteen, muttei niin ylivertaista, että se houkuttaisi riippuvuuteen johtavaan käyttöön. Mikäli yksilö on kehityksensä aikana saanut rakennettua riittävät keinot psyykkisen tasapainonsa ylläpitämiseen ja löytänyt muita keinoja itsensä stimuloimiseen ja rentouttamiseen, on hänellä hyvät edellytykset välttää päihderiippuvuus. Perimän, aivokemian ja psyyken lisäksi merkitystä on myös sosiaalisella verkostolla: lapsuudenkodista tai kaveripiiristä saatu malli päihteiden käyttöön ohjaa yksilöä. Kohtuukäyttäjäksi kykenevällä voi siis olla riippuvuuden kehittymiseltä suojaava perimä ja psyyke sekä kohtuullisuuteen ohjaava sosiaalinen ympäristö.

Cloningerin alkoholistityypit

Yhdysvaltalainen Robert Cloninger tutki 1970- ja 1980-luvuilla alkoholin käytön yhteyttä yksilön temperamenttipiirteisiin ja perimään ja luokitteli alkoholiriippuvaiset kahteen tyyppiin. Cloninger I -tyypin alkoholistit sairastuvat yleensä aikuisina, ovat taipuvaisia ahdistuneisuuteen ja pyrkivät helpottamaan vaikeaa oloaan päihteen käytöllä. Cloninger II -tyypin alkoholisteilla on vahva sukurasite riippuvuussairauksiin, he sairastuvat nuorella iällä ja käyttö muodostuu nopeasti hallitsemattomaksi. Tyypin II alkoholistit ovat Cloningerin mukaan temperamentiltaan elämyshakuisia ja impulsiivisia, tyypin I puolestaan miellyttämishaluisia ja alistuvia. Cloningerin kaksijakoista luokittelua on kritisoitu yksioikoiseksi, mutta hänen teoriansa temperamentin ja riippuvuuksien yhteydestä on aikojen kuluessa osoittautunut osuvaksi.

Päihderiippuvuus on aivosairaus

Lääketieteellisessä diagnostiikassa päihdesairauksiksi ja -häiriöiksi luokitellaan riippuvuuden lisäksi myös haitallinen käyttö, päihtymys, vieroitusoireet sekä erilaiset päihteistä seuranneet mielenterveyden ja aivotoiminnan häiriöt. Päihteen haitallisesta käytöstä voidaan puhua silloin, kun henkilö päihdettä käyttäessään aiheuttaa ongelmia talouteensa, työasioihinsa tai sosiaalisiin suhteisiinsa, syyllistyy rikkomuksiin tai kun käytöstä seuraa terveyshaittoja. Samoja haittoja ilmenee luonnollisesti myös silloin, kun kyseessä on päihderiippuvuus. Siinä missä haitallinen käyttö on vielä satunnaista ja jollakin tavoin hallittavissa olevaa tulella leikkimistä, riippuvuus on ihmisen omien hallintakeinojen ulkopuolelle riistäytynyt, peruuttamaton tila. 

Silloin kun päihteen käytöstä tulee toistuvaa ja pakonomaista – kun päihteen ajatteleminen, hankkiminen ja käyttö vievät yhä suuremman osan ajasta ja energiasta, eivätkä sen aiheuttamat haitat saa käyttäjää lopettamaan käyttöä – puhutaan riippuvuudesta. Tämän kroonisen aivosairauden oireita ovat edellä lueteltujen lisäksi päihteen aiheuttamat vieroitusoireet ja niiden hoitaminen päihteellä, joko yhdellä tai useammalla. Riippuvuuteen sairastunut ihminen ei enää kykene hallitsemaan päihteen käyttöään, vaikka aika ajoin niin kokeekin. Sairauden oire on myös sietokyvyn nousu: aiemmin riittäväksi koettu annos ei enää tuo toivottuja vaikutuksia, vaan käyttömäärän on oltava suurempi. 

Päihteet vahingoittavat koko kehoa

Psyykkisten sairauksien lisäksi päihteiden käyttö aiheuttaa lukuisia erilaisia oireita ja vaurioita kehoon. Alkoholi vaurioittaa maksaa, lisää suolisto- ja rintasyöpien riskiä, aiheuttaa hermovaurioita ja häiritsee suoliston toimintaa. Suonensisäinen huumeiden käyttö altistaa vakaville tulehduksille, tartuntataudeille ja verisuonten tukoksille. Päihteiden vieroitusoireet lisäävät esimerkiksi sydämen rytmihäiriöiden, kouristuskohtausten ja veren suolatasapainon vaihtelun riskiä. Päihderiippuvaisen riski kuolla ennenaikaisesti on moninkertainen raittiisiin verrattuna: päihdemyrkytykset ja päihteiden aiheuttamat fyysiset sairaudet tappavat noin 2000–2250 ihmistä joka vuosi. Alkoholi onkin yksi työikäisten suomalaisten merkittävimmistä kuolinsyistä. Suorien päihdeperäisten syiden lisäksi päihderiippuvaisia kuolee oman käden kautta, väkivallan seurauksena ja tapaturmaisesti.

Päihdesairaudesta voi toipua

Päihderiippuvuuteen sairastuneelle on siis paitsi karua, myös lohdullista kerrottavaa. Olet sairastunut perinnölliseen, mielesi rakenteisiin kietoutuvaan parantumattomaan aivosairauteen, joka riittävän pitkälle edetessään sabotoi elämänlaatusi ja voi lopulta tappaa. Lääkkeet tai mekaaniset hoidot eivät sairautta paranna, vaan toipuaksesi joudut uudistamaan ajatteluasi, tottumuksiasi, ajankäyttöäsi ja sosiaalista verkostoasi. Kuitenkin, päihderiippuvuudesta voi toipua – ja toivutaan. Vertaistukiryhmissä, hoito- ja kuntoutusyksiköissä ja kadulla muiden joukossa voit tavata ihmisiä, jotka ovat toipuneet ja nousseet narkkiluukuista tai puistonpenkeiltä normaaliin, hyvään elämään. Tehokkaaksi todettua hoitoa on tarjolla, mutta sen tehoon vaikuttaa lopulta eniten oma päätöksesi: se, haluatko aidosti jättää sairauden hallitseman ja riskialttiin elämän taaksesi ja lähteä tavoittelemaan toipumista.