Vaikutukset läheisiin

Päihteiden vaikutukset ulottuvat laajalle

Päihdesairaus heijastuu aina myös sairastuneen läheisiin: puolisoon, perheenjäseniin, lähisukulaisiin ja ystäviin. On arvioitu, että yhden henkilön päihdesairaus vaikuttaa jollakin tavoin keskimäärin viiteen henkilöön hänen lähipiirissään. Tilastollisesti vähintään joka toisen suomalaisen perheeseen tai lähipiiriin kuuluu päihderiippuvainen henkilö. Tutkimusten mukaan jopa 20 % suomalaisista lapsista elää perheissä, joissa päihteitä – yleisimmin alkoholia – käytetään runsaasti, ja vastaavasti noin 400 000 aikuisen lapsuudenperheessä on esiintynyt runsasta päihteiden käyttöä. Päihdesairauksien läheisvaikutukset ulottuvat siis niin laajalle, että voidaan puhua kansanterveydellisestä ongelmasta.

Päihdesairauden perhe- ja läheisvaikutusten konkreettinen ilmeneminen riippuu paitsi riippuvuuteen sairastuneen oireista ja käyttäytymisestä, myös läheisen iästä, ominaisuuksista ja välimatkasta sairastuneeseen. Vanhemman riippuvuustasoinen päihdekäyttö voi tehdä lapsen elämästä turvatonta ja epävakaata jopa siinä määrin, että seurauksena on psyykkinen traumatisoituminen useine kauaskantoisine liitännäisilmiöineen. Aikuisen läheisen psyykkiset ja fyysiset suojautumiskeinot päihdesairauden vaikutuksia vastaan ovat yleensä paremmat, mutta päihdesairaudelle tyypillinen keskinäisen riippuvuuden kehä voi tehdä suojautumisesta vaikeaa.

Myös läheinen sairastuu

Päihdesairaan henkilön läheinen ajautuu päihdekäyttöä seuratessaan usein toiveiden ja pettymysten oravanpyörään, jossa epävarmuuden, huolen, pelon ja turhautumisen tunteet seuraavat toistaan ja alkavat värittää ihmissuhteen tai perheen tunneilmapiiriä. Päihdesairauden edetessä läheinen voi päätyä ottamaan kantaakseen sen henkisen ja konkreettisen vastuun, johon sairastunut ei kykene, ja ryhtyä omalla toiminnallaan ”paikkailemaan” sairastuneen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Läheisen osaksi jää monesti pyrkimys korjailla päihdesairauden vaurioittamaa tunneilmapiiriä esimerkiksi korostuneella reippaudella, vaikenemisella tai sairastuneen hoivaamisella ja mielistelyllä. Päihdesairauden ilmentymät aiheuttavat läheisessä häpeää, joka voimistaa tarvetta vaikenemiseen ja salailuun, ja johtaa äärimmillään eristäytymiseen muista ihmisistä.

Osa päihdesairaiden läheisistä sairastuu itsekin riippuvuuteen: he tulevat riippuvaisiksi hallinnan ja tarpeellisuuden tunteista, päihdesairauden jälkien peittelystä ja näennäisen harmonian saavuttamisesta yhä uudelleen ja uudelleen. Yhtä lailla he voivat tulla riippuvaisiksi toistuvista kriiseistä, joita päihdesairas lähipiirilleen aiheuttaa, sekä niiden laantumisen aiheuttamasta tyydytyksestä. Läheinen saattaa osin tiedostamattaan toimia ristiriitaisesti yhtäältä valistaessaan ja vaatiessaan päihdesairasta muuttumaan, toisaalta edesauttaessaan omalla toiminnallaan oireiden jatkumista ja uusiutumista. Psykologiset syyt läheisen toiminnalle juontavat usein juurensa hänen omasta taustastaan, mutta myös siitä dynamiikasta, joka läheisen ja sairastuneen välillä vallitsee.

Läheinen mahdollistajana

Päihdesairauden sivusta ja läheltä seuraaminen on karkeasti sanottuna psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen rappion seuraamista. Läheinen saa kerta toisensa jälkeen todeta, kuinka arkisen elämän peruspilarit – mukaan lukien hän itse – jäävät sairastuneen silmissä toiseksi päihteen rinnalla. Läheinen voi yrittää ikään kuin huomaamatta toiminnallaan kilpailla ylivoimaisen vihollisensa, päihteen kanssa: olla mukautuvainen, täyttää sairastuneen toiveet ja samalla toivoa pystyvänsä petaamaan sairastuneelle niin miellyttävän arjen, ettei sitä tarvitsisi maustaa päihteellä. Tällainen läheinen on luonnollisesti toivottua seuraa sairastuneelle, sillä arkea pyörittäessään ja vastuuta kantaessaan hän samalla mahdollistaa päihdekäytön jatkumisen.

Päihdesairaan henkilön läheisten on todettu kärsivän tavallista useammin kroonisesta stressistä, jota sairastuneen oireilu – retkahdukset, käyttöputket, uhkaava ja aggressiivinen käyttäytyminen, henkinen väkivalta, manipulointi, huoli ja pettymykset – heille aiheuttaa. Stressi ja sen provosoima matala-asteinen kehon tulehdustila puolestaan altistavat läheisiä psyykkisille ja somaattisille sairauksille kuten masennukselle, ahdistuneisuus- ja unihäiriöille, traumaperäisille häiriöille sekä sydän- ja verisuonisairauksille. Läheinen on riskissä sairastua riippuvuuteen myös itse. Sille altistavat opittu malli, mahdollinen riippuvuusaltis perimä sekä pyrkimykset sopeutua sairauden värittämään ilmapiiriin ja suojautua siltä.

Symbioosin katkeaminen voi käynnistää toipumisen

Ponnisteluistaan huolimatta päihdesairaan läheinen joutuu usein huomaamaan, ettei pysty omalla toiminnallaan parantamaan sairasta. Toisinaan tunnekyllästetyt yritykset johtavat pikemminkin molemminpuolisen katkeruuden ja turhautumisen, riitelyn ja toistamiseen käytyjen hedelmättömien keskustelujen kierteeseen, josta sairastunut saattaa jopa saada lisää pontta päihdekäyttöönsä. Ensimmäinen askel toipumiseen voikin olla läheisen havahtuminen siihen, että henkilö, jota hänen tulee ensisijaisesti auttaa, on hän itse, ei päihteisiin sairastunut. Kun läheinen ymmärtää ja rohkenee ottaa etäisyyttä sairastuneeseen ja alkaa katkaista riippuvuusluonteista suhdettaan tähän, edellytykset toipua lisääntyvät sekä läheisellä että sairastuneella.

Läheinen voi hoitaa itseään ja toipua siitäkin huolimatta, ettei päihdesairas itse mieltäisi hoidon tarvettaan eikä ottautuisi hoitoon. Läheisen irtautuminen sairastuneesta henkilöstä ja ilmapiiristä voi parhaimmillaan käynnistää muutoksen myös sairastuneessa, kun oirekäyttäytymistä ylläpitävä symbioottinen kehä hajoaa. Osa päihdesairaista löytää aidon valmiuden muutokseen vasta pohjakosketuksen kautta: elämän peruspilarien – kuten ihmissuhteiden, perhe-elämän, terveyden tai talouden – romahtaessa. Aina edes pohjakosketukset ja esimerkiksi läheisen ihmisen vetäytyminen päihdesairaan rinnalla eivät kuitenkaan riitä. Siksi on erityisen tärkeää, että läheinen hahmottaa oman itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa suhteessa sairastuneeseen. Sairastuneen toipuminen, terveys tai henki eivät ole läheisen vastuulla, eikä niiden keinotekoinen ylläpitäminen oman elämän kustannuksella ole läheisen velvollisuus.

Apua myös läheisille

Niin sairastuneelle kuin läheisellekin suosittelemme samankaltaisia eväitä itsensä hoitamiseen ja lopulta toipumiseen. Ensiarvoisen tärkeää on tutkia ja tunnistaa aito itsensä – tarpeensa, toiveensa ja tärkeysjärjestyksensä – ja alkaa toteuttaa niitä asioita, joista sisältö ja merkitys omaan arkeen rakentuvat. Tärkeää on myös tulla kuulluksi epävarmuutensa ja haavojensa kanssa, ja toisten ihmisten tuella löytää voimavarat toipumiseen. Tähän vertaistukiryhmät sekä ammatillinen apu tarjoavat keinoja, joita yksin ja varsinkin sairastuneessa perheessä tai suhteessa on useimmiten vaikea ottaa käyttöön. 

Jos läheisesi päihteiden käyttö häiritsee arkeasi, aiheuttaa sinussa kielteisiä ja ristiriitaisia tunteita tai saa sinut käyttäytymään itsellesi epätyypillisellä tavalla, älä epäröi pyytää apua päihde- ja psykiatrisen työn ammattilaisilta. Sinun vastuullasi on oma toipumisesi.